Nen: Rubikonna ja muita uusia eläinlajeja värikuvina

Nen: Rubikonna ja muita uusia eläinlajeja värikuvina on Atenan kustantama uutuuskirja esittää hauskoina piirroksina yli 300 eläinkuvaa.

En ole tutustunut koko kirjaan, mutta materiaaliin, jonka sain. (Saan Atenan mukavia markkinointisähköposteja, usein kirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta ja tämä on minusta lisäksi hauska  tai ainakin niin, että minä pidän tällaisesta huumorista =).

 Atenan www-sivulla on yleisesittelyjä kirjoista.

Pidin Nenin Rubikonna ja muita uusia eläinlajeja -kirjan piirrostyylistä, kuvissa on hevonen (otin näytteen atenan useampi sivuisesta ainestosta, jota selailin)  ja lähdetty sanasta NUORI. Jokainen runoja lukenut ymmärtää kuvien tarkoituksen, eli perussana on ori, josta johdokset gladiaattori, roottori, maori, navigaattori, reaktori ja hauskat ja upeat kuvat. Samasta aiheesta on myös veistetty kuvaa toiseen suuntaan eli originaali, origami ... hienojen kuvien kanssa. Nämä kuvat kuten runotkin ovat selityksittä parhaat, joten koitan pysyä korissa, kuorissa ja ruorissakin.

Originaali sisältää myös toisen eläimen eli napaketun, ja siinähän riittää riemua penaali ja yksitoista muuta aivan loistavaa naali-kuvaa. Ja näitähän väläyksiä on esitteen mukaan yli 300.

****
cdon.fi:ssä myynnissä täällä.

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta, MKK, 2015

Olen lukenut Mika Kivelän kymmenestä runoteoksesta aiemmin DUMDUM:n täällä. Se on yhdeksäs ja uusin Räkäkännirakkaus on siis kymmenes.

Uusimman Räkäkännirakkautta hankin cdon.comista kannessa mainostetaan esipuhetta, joka on toisen turkulaisen runoilijan Tapani Kinnusen rustaama.  Turkulaisuus on sivuosassa vain Martinmäessä sijaitseva Kulmabaari mainitaan. Tässä olin väärässä, ja korjaus täällä.

Esipuhe on napakka, kuten runotkin.

Räkäkännirakkaus ei kuvaa kuikan kaulan ojennuksia eikä siinä kuulu mehiläisen surinaa, kukkien tuoksua ei voi kuvitella autereisena kesäpäivänä.

Kivelän Sisu -runossa pihakukat ovat kuolleita, pullo on tyhjä ja käsissä syyhy.

Verkkokalvo -runossa ruoho ei kasva ei kuivu ei kuole. Piristävää vaihtelua. Tässä päästään romantiikasta realismiin.

Pidän monista  jutuista runojen sisällä ja monista runoista. Olen itse sen verran keskiluokkainen, että kaikesta en sentään pitänyt, mutta niin runokirjassa pitää ollakin, särmää ja rosoa. En osaa soittaa mitään, mutta jotkut biisit, missä on kitarassa on säröä riittävästi, ovat mahtavia. Kinnunen puhuu alkusanoissa Briardin keikasta ja kehuu Pete Malmia. En tunne bändiä. Mutta minusta yksi Suomi punk-genren tiivistys on Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus. Pihtiputaan pojat ovat saaneet noin pariin minuuttiin tivistettyä hyvin paljon. Ilmeisesti Briard on samanlainen, muistaakseni laulaa englanniksi??? Youtubesta pystyy kuuntelemaan monia punkbändejä.

Kivelän kokoelmassa on 38 runoa. Rakkaudesta runoillaan muutamassa runossa rakkautta voi olla jopa sitkeä sieni varpaan välissä. Moottoripyöräily on vaarallista ja nyrkkeily. Kallo voi olla halki ja pöntössä verta.

Jos meistä ei ole -runossa on yhteiskunnallinen ilmiö eli kauppojen sunnuntaiaukiolo. Ihmiset tepastelevat kauppakeskuksissa, tavan vuoksi.
Kivelä runoilee:
Alamme ajatella, että alennusmyynnit
ovat jumalanpalvelus.
Käymme kaupassa joka sunnuntai
ja ostamme tikkuaskin.

Paketti tuli cdonista ja otin teoksen mukaan matkalle. Kirjoitan tämän Huawein miniläppärillä linja-autossa (paluumatkalla ei työnantajan aikaa), tulen varmastikin editoimaan postaustani, luin runot pariin kertaan autossa. Pitää sulatella enemmän.


*****
Mika Kivelän sivut TÄÄLLÄ.
Ensimmäinen blogi( = Parempi kirves perseessä kuin kaksi silmässä) arviointi runokirjasta TÄÄLLÄ.

Moriarty, mustan älyn mestari

Sherlock Holmes mainitsee professori Moriartyn pahimmaksi vihamiehekseen. Viimeinen tapaus -tarinassa, joka tapahtuu vuonna 1891 Holmes ja Moriarty ottavat yhteen. Sherlock Holmes kuvailee 24.4.1890 luultavasti ensimmäisen kerran tohtori Watsonille professori Moriartya. Professori Moriartylla on veli eversti James Moriarty, joka julkisesti puolustaa veljeään. Myös Sherlockilla on veli Mycroft, josta on kosolti hyötyä.

Sherlock Holmesin mukaan Moriarty on kaikkialla läsnä, mutta kukaan ei pääse hänen jäljilleen. Hän on koonnut ison organisaation, joka järjestelee asiakirjojen anastuksia, murtoja, ihmisten katoamisia, ja murhia. Hän on hämähäkki verkkojen keskellä.

Moriarty teki 21-vuotiaana "tutkielman" binomiväittämästä ja sai professorin viran pienestä yliopistosta, jonka viran hän jätti, kun maa alkoi polttaa jalkojen alla. Hän siirtyi Lontooseen, jossa antoi matematiikan opetusta sotakoulun opiskelijoille, mutta johti myös kasvavaa rikollisliigaa. Binomiväittämä saattaa olla binomilause, joka kertoo miten (x + y) potenssiin n kehitetään, tässä käytetään pascalin kolmiota ainakin nykyisin.

Holmes kuvailee häntä rikollisten Napoleoniksi, hän tuntee miestä kohtaan syvää inhoa, mutta myös ihailua. Moriarty on liian ovela ja havaitsee kaikki Holmesin tutkimukset. Moriarty on pitkä, laiha, hänellä on korkea ja leveä otsa. silmät syvällä päässä, hän on myös kalpea, parraton ja hieman kuihtunut ja on vielä "professorin näköinen".

Moriarty tapaa Sherlock Holmesin ja luettelee tapauksia, joihin Holmes on sekaantunut ja ilmoittaa, että tämän pitää väistyä, tai hänet murskataan. Tapaamisen jälkeen Sherlock Holmesia yritetään murhata ajamalla tämän päälle vaunuilla, rautapampuilla ja tiilillä. Holmes yhdessä poliisin kanssa pidätyttää liigan jäseniä, mutta liigan johto pääsee pakenemaan. Holmesinkin pitää paeta, hän matkustaa naamioituneena mannermaalle Meiringeniin yhdessä Watsonin kanssa. Rosenlavin pienessä kylässä Holmes joutuu kamppailemaan elämästään Moriartyn kanssa 4.5.1891.  Itse jutussa Holmes katoaa, Watson luulee, että Holmes on pudonnut Reichenbachin putoukseen ja kuollut.

Arthur Conan Doyle olisi halunnut "tappaa" Sherlock Holmesin, mutta lukijat olivat toista mieltä ja Sherlock Holmes palasi, paluujuttu oli Autio talo.

Muutamia vuosia on kulunut. Watson yrittää tutkia Lontoossa Ronald Adairin murhaa. Tutkimusten yhteydessä Sherlock Holmes ilmaisee itsensä valepukuisena Watsonille. Hän on selvinnyt putouksista. Jiujitsu-taitojensa avulla hän on heittänyt Moriartyn kuolemaan. Moriartyn kätyri on nakellut kiviä ja yrittänyt tappaa Holmesia. Holmes on selvinnyt ja kierrellyt maailmaa, käynyt Tiibetissä ja Ranskassa sekä Persiassa.

Holmes virittää ansan jättäen huoneeseensa vahakuvan. Paikalle tulee Moriartyn kakkosmies eversti Sebastian Moran brittiupseeri Intiasta, kuulu tiikerinmetsästäjä. Hän ampuu erikoisvalmisteisella vahakuvaa ilmakiväärillä, jolla surmasi Adairin pelivoittojen ja väärinpeluun vuoksi. Moran, joka oli syntynyt 1840, oli myös siirtynyt rikolliseksi, hänellä oli filosofin otsa, nautiskelijan alaleuka, julmat silmät ja irstaat luomet. Hän oli ennen upseeriuraa opiskellut sekä Etonissa että Oxfordissa.

Lähde: Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, yhteisnide 1099 sivua. Bon-dekkari. WSOY 2014. Pokkarin kuva postauksen yläosassa.

Sherlock Holmesista olen postannut täällä.
Avaustarinoista olen blogannut täällä.

Niko, Lentäjän poika

Hannu Tuomainen: Niko, Lentäjän pojan tarina Gummerus 2009, sivumäärä 142.

Hannu Tuomaisen Niko, Lentäjän pojan tarina on ensimmäisen Niko-elokuvan perusteella kirjoitettu 142-sivuinen elokuvan juonen mukaan etenevä seikkailu. Hannu Tuomainen on toinen elokuvan käsikirjoittaja, toiseksi on mainittu Marteinn Thorisson.

Niko, pikku poro,  asuu Kotolaaksossa yhdessä äitinsä Oonan kanssa vapaassa porolaumassa. Porolaumaa vaanii nälkäinen susilauma johtajanaan Musta Susi. Susilaumassa on kasvissyöjä, jäkälän syönnin puolesta puhuva Rimppa. Musta Susi sen  sijaan haluaa syödä Joulupukin porot. Varsinkin Rimppa hahmona on mainio.

Niko haaveilee tapaavansa isänsä ja osaavansa lentää. Isä kuuluu Joulupukin lentojoukkoihin.

Niko yrittää opetella lentämään, mutta se ei suju. Hän lähtee laumasta yhdessä liito-orava Juliuksen kanssa. Matkalle joukkoon tulee Lumikko Wilma. Susilaumaan tulee trimmattu puudeli Essie, jota filmissä sanotaan Vaahtokarkiksi. Sekä Nikon ja Susilauman taival suuntautuvat Korvatunturille, lentojoukkojen tyköön.

Tämä on siis hyvän ja pahan kamppailu sekä Nikon kasvutarina. Kaikki lopulta päättyy hyvin. Tämä kirja osaltaan syventää filmin tarinaa.

Hyvää joulua kaikille Nikon ystäville, filmistä on tullut jo jatko-osakin.

William Shakespeare: Rikhard III

William Shakespeare: Kuningas Richard kolmas, Paavo Kajanderin suomennoksena. Löytyy gutenbergistä TÄÄLTÄ. Alla olevat lainaukset myös sieltä.

Taustaa
Shakespearen Rikhard III on näytelmänä hyvä ja "runoteoksena" väkevä, mutta luultavasti historiallisesti pitkälti sepitettä ja pohjautuu lähteisiin, jotka lienevät mustanneet Richard III:n mainetta. Richard III:n mainetta ovat puhdistaneet monta tahoa myös Josephine Tey dekkarissaan The Daughter of Time 1951, suomeksi Ajan tytär, bloggaus täällä.

Ruusujen sodan aikana valtaistuimen haltija vaihtui, milloin York, milloin Lancaster. Henrik VI oli kahteen otteeseen kuninkaana, kuten myös Richard III:n veli Edvard IV, jonka kuoleman jälkeen muutaman kuukauden jälkeen kruunattiin Rikhard III (1452 - 1485) ja hän oli kuninkaana vuosina 1483 - 1485, jonka jälkeen kuninkaaksi tuli Henrik VII, joka hallitsi vuosina 1485 - 1509, hän ei ollut ei York eikä Lancaster vaan Tudor. Joten Rikhard III on sikäli merkittävä kuningas, että hänen kuolemaansa päättyy Ruusujen sota, ja hän oli viimeinen York ja viimeinen Plantagenet.

Rikhard III:sta on tehty historiassa raaka kuningas ja hänen on väitetty hänen murhauttaneen veljensä Edvard IV:n alaikäiset pojat.

Teyn salapoliisi Grant päätyy näkemykseen, että ennemminkin Henrik VII (Tudor) raivasi tieltään kaikki yorkit ja mahdolliset vallantavoittelijat, myös pojat. Lisäksi Henrik VII nai poikien siskon Elisabetin ja sulki heidän äitinsä luostariin. Rikhardin suhde veljeen oli sen sijaan Teyn dekkarin mukaan rehti, eikä hän ollut vallan tavoittelija, Rikhard III:n maine oli hyvä hallitusaikanaan, mutta sen jälkeen se mustattiin, ja "Grantin" mukaan sen suoritti sir Thomas More ja eräät muut, jotka eivät olleet edes aikalaisia, vaan olivat lapsia Rikhard III:n hallitusaikana. Koulujen historiankirjoissa Rikhard III:sta on tehty lastenkamarien kauhu, jolla oli kyttyräselkä ja käppyräkäsi. Tämä on kumottu avaamalla Rikhard III:n hauta.

Valitettavasti Teyn mukaan William Shakespearen näytelmä on ollut omiaan tahraamaan Rikhard III:n mainetta. Jo ensimmäisessä repliikissä Shakespeare nostaa tämän ulkomuotoasian esiin
GLOSTER, joka on siis tuleva Rikhard III:
Niin, minä, viekkaan luonnon vikamuoto,
Somuuden sopusuhtaa vaille jäänyt,
Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa
Puol'eräisenä henki-ilmaan tuotu,
Niin muodoton ja rampa, että koirat
Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, —
Minä en tähän löyhään rauhan aikaan
Muull' aikaani voi huventaa kuin sillä,
Ett' auringossa varjoani katson
Ja omaa jolsuuttani julki laulan.
Sen vuoks, kun rakastajana en saata
Sukoilla tätä sulosuista aikaa,
Ruveta konnaks olen päättänyt
Ja ajan turhan ilon vihaajaksi.
Viritin paulat, kudoin julmaa juonta,
Unilla, kirjeill', ennustuksilla
Kuningasta ja Clarence veljeäni
Veriseen vihaan yllyttääkseni;
Ja jos on Edward kuningas niin suora
Kuin minä luihu, kavala ja viekas,
Niin vielä tänään Clarence tyrmään joutuu.
On, näet, ennustettu, että Y
Edwardin suvulle on surman syy.
Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. —

Rikhard III siis panettelee veljeään Georgea (on tämä Y eli Yrjö) Edvard IV:n kimppuun.

Myöhemmin Tyrrell junailee lasten murhat Rikhard III:n käskystä, siis Shakespearen mukaan.

Tyrrel tulee

TYRRELL:.
Työ verinen ja hirveä on tehty,
Ilettävin ja kauhistavin murha,
Mik' Englannin on syyksi koskaan tullut.
Dighton ja Forrest, jotka ostin tähän
Kamalaan tappotyöhön, vaikka ovat
Pääkonnia ja verikoiria, sulivat säälistä ja hellyydestä,
Kuin lapset itkein murhenäytelmälle.
"Noin", sanoi Dighton, "makasivat piskut" —
"Noin", sanoi Forrest, "vyöttäin toisiansa
Puhtailla alabaster-kätösillään,
Ja huulet, niinkuin neljä ruusukukkaa
Yhdellä varrella, ne toinen toistaan
Kesäisess' upeudessaan suutelivat.
Rukouskirja oli pieluksella:
Tuo", sanoi Forrest, "oli muuttaa mielen;
Mut paholainen" — siihen päätti konna.
Ja Dighton jatkoi näin: "Me tukautimme
Täydellisimmän taitotyön, min luonto
On luomispäiväst' alkain aikaan saanut."
Niin tunnonvaivoiss' olivat, ett'eivät
Puhua voineet; silloin heidät jätin

Tässä piirroksia sukupuista. 

Murhatut lapset lienevät olleet kymmenen vuoden molemmin puolin (9- ja 12-vuotiaat, riippuen murhahetkestä). Kuka heidät murhasi jää arvoitukseksi, sir James Tyrrell kuitenkin teosta teloitettiin, mutta Teyn mukaan vasta noin parinkymmenen vuoden päästä katoamisesta, murhan todellista ajakohtaakaan tiedetä. Pojat oli julistettu aviottomiksi, eivätkä ilmeisesti uhanneet Rikhardin asemaa. Murhatut prinssit olivat Towerissa, joka tuolloin oli asuinpaikka, mikä minusta ei ilmene oikein Shakespearen näytelmästä. Aviottomuusasia lienee asiakirjassa nimeltään Titulus Regius, jonka hallussapidosta Henrik VII teki laittoman, eli Teyn dekkarin mukaan Henrik VII ei ollut (itsekään) puhtoinen. Henrik sai kruunun lisäksi ranskalaisten tuella.

Kaikki muutkin tapahtumat ilmenevät vääntyneinä myös Shakespearen näytelmästä.
Ensin on panetteluja ja kuningatarten ruikutusta. Gloster eli tuleva Richard III palkkaa murhamiehiä, Clarence kuolee eli veli George murhataan. Edvard IV kuolee tosin ilman avustusta. Sen sijaan Richard osoittaa Edvardin olleen äpärän, sillä isä oli ollut Ranskassa sotimassa. Mikään ei tunnu riittävän näytelmässä rujolle Richardille, sillä pikkupoikien päämenoksi lausutaan "äpärille tahdon surman". Tyrrell saa pestin. Tapahtumat etenevät ja kapinalliset tulevat ja Richardin kuolo koittaa. Ruusujen sota päättyy.
Osa viimeisestä repliikistä:

RICHMOND:
...
Puna- ja valkoruusun yhdistämme:
Hymyile, taivas, näiden sovinnolle,
Joidenka eripuraa kauan karsoit! —
....
Nyt yhtykööt Elisabeth ja Richmond,
Kummankin heimon tosiperilliset!

Tarinasta huomasin hauskan sivuseikan. Kapinallisten eli siis tarinan hyviin kuuluu sir James Blunt.
BLUNT:
Pelosta vaan he ystäviään ovat;
Hänestä luopuvat, kun kovaan ottaa
Nykyisin James Blunt tuo mieleen musiikin. Itse omistan herran levyistä neljä. Nimen aitoutta tai alkuperää en tiedä. Wikipedian mukaan nimi on James Blount, missä muodossa nimi on näytelmän alkuesittelyssä. Wikipedian mukaan suku on ollut armeijan palveluksessa vuodesta 995 saakka, kuten myös laulaja ja muusikko James Blunt.

Suuri runokirja

Suuri runokirja on Kariston vuonna 1981 kustantama hieno kunniakas runokirja, jonka on toimittanut Hannu Sarrala ja liitekuvat on Reino Vihisen. Teoksessa on peräti 510 sivua. Tämä on esipuheen mukaan valikoima suomalaista perinteistä runoutta.

Suuri kuvaa myös kokoa, painoa ja sisältöä. Kirjan ehdottomana etuna on sen kattava runo- ja runoilijahakemisto. Runoilijahakemisto alkaa runoilijasta Abraham Achrenius (1706 - 1769) ja päättyy  Mathias Östermaniin. Luettelossa on laskujeni mukaan 99 runoilijaa sekä 5 muuta lähdettä esimerkiksi Kanteletar ja Kalevala.

Teoksessa on runoutta kansanrunoudesta: Kalevalasta, Kantelettaresta, ja kansanlauluista, sitten on runoutta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta puoleenväliin asti, mutta jopa runoja 1600-luvun lopulta. Tässä on siis vain perinteistä suomenkielistä runoutta.

Teos on jaettu viiteen eri osaan:  Maa kunnasten ja laaksojen, Laulu elämän nautinnosta, Tulin onneni yrttitarhaan, Jo joutui armas aika sekä  Ihminen kuiskasi: Kiitos.

Maa kunnasten ja laaksojen -osio sisältyy paljon Suomea ja isänmaata käsitteleviä runoja: Elias Lönrotia, J.H Erkkoa, Aleksis Kiveä, Jaakko Juteinia, Eino Leinoa ja V.A Koskenniemeä.

Laulu elämän nautinnosta -osio sisältää edellisten lisäksi Aaro Hellaakosken, P. Mustapään, Kaarlo Sarkian ja Arvo Turtiaisen runoja

Tulin onneni yrttitarhaan -osio sisältää edellisten lisäksi Jaakko Juteinin, Elias Lönnrotin, Henric Achreniuksen ja Kasimir Leinon runoja ja Nocturno-runon Olavi Paavolaiselta, joka alkaa säkeellä Rakasta minut uneen.

Jo joutui armas aika -osiossa on edellisten lisäksi Eerik Cajanuksen Suwi Wirsi, joka "alcaa" sanoin "jo joutu armas aica, Ja Suwi suloinen, Joll caunist caicen paican, Caunista cuckainen". Pietari Ticklén ja monia muita runoilijoita on tässä osiossa. Tämä kirja on todellinen runojen ja runoilijoiden töiden  aarreaitta.

Viimeinen osio Ihminen kuiskasi: Kiitos on synkkä ja Kuolemasta paljon runoillaan. Täysin uusi tuttavuus on Mathias Österman (syntynyt noin 1670) , jonka runo Ad Viatorem alkaa,
Ajattele Ihmis parca
Cuin sun päiwäs poies carca
Nijncuin wirta juoxeva
Jos nyt seisot elos olet,
Huomen langet pian cuolet ...

Tässä osiossa on Aleksis Kiven, J.H Erkon, , Eino Leinon, V-A Koskenniemen, Joel Lehtosen, sekä monen muun runoja kuten Saima Harmajan, jonka runo Rakas Kuolema alkaa
Oi Rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein ..

Aila Meriluoto tai hänen runonsa Largo päättää teoksen, runon viimeinen kolmesta säkeistöstä kuuluu:

Olevan rajaan jo yltävät, ohitse siitä
rakennus verkkaan kasvaa suunnaton.
Ei, älä pelkää. Ei, älä silmiäs peitä.
Väkevä rauha vain. Ei Jumala heitä
kenenkään kättä, kelle ei riitä
se mikä on.

Mies, joka luki runon

Mies, joka luki runon, toimittanut Salme Saure, Otava 1995 on teos, joka  sisältää miesten valitsemia runoja.

Sivumäärä on 319 ja miehiä on peräti 102 ja runoja on satoja. Yleensä runojen lukeminen mielletään naisten harrastukseksi. Pintaraapaisen tätä, eli postaus on lyhyt eikä kerro muuta kuin kirjan idean, joka on esitetellä tunnettujen miesten runovalintoja. Kirjan julkaisusta on tovi aikaa, joten en tuntenut kirjan miehiä.

Kirja alkaa Eino R. Mikkosesta, hän on syntynyt 1904 ja hän on valinnut Viljo Kojon runon sekä Eino Leinoa. Google ei tunnistanut Eino R. Mikkosta, joka on tai on ollut teoksen mukaan huumormies ja kunnallismies Säämingin Kiviapajalta, myös maanviljelijä ja konstaapeli, eli minusta edustaa hyvin suomalaista miestä.

Minulle tunnettuja miehiä on arkkiatri Risto Pelkonen, joka on valinnut kolme runoa ensiksi Lassi Nummia ja lopuksi Clas Andersonia, joka puolestaan on valinnut Gunnar Ekelöfiä, jonka runon on suomentanut Caj Westerberg. En ala luetella henkilöitä ja runoja, mutta kirjailija Heikki Hietamies on valinnut P.Mustapäätä.

Suuri elokuvaasiantuntija jo poismennyt Peter von Bagh on valinnut Elmer Diktoniuksen runon Kolme runoa minuudesta, jonka on suomentanut Arvo Turtiainen. Ensimmäinen säkeistö tässä.
I
Minun runoni on reikäinen
hammas
hermot
kouristuneina
Ken kajoaakaan minuun
tulee siitä mielettömäksi.
Ja runoni siitä sitten! -
ihminen: tee kenkävoidetta
aivoaineestasi!

Iiro Viinanen, entinen yrittäjä ja valtiovarainministeri  on valinnut Yrjö Jylhän runon Laulu Kuujärvestä

Oli marssittu Aunuksen teitä
                     ja taisteltu tottavie
tomupilvet peittivät meitä,
                    jalan alle upposi tie
Oli meitä paahtanut helle
                    tuli tykkien kärventänyt
oli rynnätty lakeudelle
                    taas korpeen painuttu nyt
Runossa on monta säkeistöä.