Tiinalla on hyvä sydän

Anni Polva: Tiinalla on hyvä sydän, Suomi sata -kirjat

Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän oli yksi Suomen satavuotisjuhla juhlakirjoista. Luin kirjan sähköisestä palvelusta, ja minusta se oli yksi parhaita Tiina-kirjoja.

Lukuvuosi on loppumassa, ja kouluun on tullut kirje, jossa toivotaan maalle seuraa "yksinäiselle vanhukselle". Tiina viittaa, ja saa rehtorilta matkarahat.

Kotona kertominen pelottaa, mutta Tiina pääsee matkaan, ja matkustaa alkuun Juhan kanssa, joka on menossa enonsa maatilalle. Tiina saapuu kirkonkylään. Hän tarjoilee eväitään bussissa, ja tutustuu kunnanlääkäriin. Tiina on käsityksessä, että hänen pitäisi löytää köyhä ja kipeä Minna. Vain Miina-muori on köyhä ja kipeä, ja  kirkonkylällä on muutakin kurjuutta. Tiina organisoi Miina-muorin taloustyöt, keittelee kahvia, tekee halkoja, ja hakee ruokatavaroita ja lääkkeitä. Seudulla on rikas lehtori Johansson, joka on aikamoinen lohikäärme. Hän odottaa seuraneitiä. Tiina kuitenkin puuhailee Miinan matalassa mökissä, ja ystävystyy reippaan kyläkiusatun Heikin kanssa, jonka äiti on yksinhuoltajana kunnan elätti. Tiina sopeutuu Miinan luo "me jutellaan ja nauretaan... Miinalla on seinäkello, jossa on ruusuja ja sydämiä. Aamulla, kun minä nousin ylös, oli koko piha täynnä kastehelmiä ja hämähäkinverkkoja ..."

Tiina pelastaa Heikin pulasta, kietoo kunnan lääkärin pauloihinsa, iso tilallinen lahjoittelee Miinalle Tiinan vuoksi ruokaa ja tavaraa. Tiina ja Heikki kalastelevat, ja Tiina pelastaa hukutettavat kissanpennut.

Tämän jälkeen selviää, että lehtori Johansson upporikas moraalinvartija, etunimeltään Minna on Tiinan oikea kesäkohde. Itara ihminen on vaikeampi sulatettava kuin kiltit, kunnolliset, köyhät ja kurjat, mutta siinäkin Tiina onnistuu.

Kun kuukausi on takana, Tiina ostelee kylän köyhille läksiäislahjoja. Kotona Juha elvistelee jostakin salaman sytyttämästä tulipalosta, ja on tavoilleen tutusti mustasukkainen Heikistä. Koulukiusaaja Leila on matkannut Eurooppaan, josta muisti rehvastella jo ennakolta paljon.

Minusta juuri tässä kirjassa Tiina on vahvimmillaan, hän touhuaa, häärää ja voittaa ihmiset puolelleen. Hän on Heikin tukena kiusaajiaan vastaan. Myös kansankynttilän ja hurskaan lehtorin osoittaminen suvaitsemattomaksi saituriksi on Polvalta ollut oiva oivallus. Muutenkin kirkonkylän dynamiikka tulee ilmi hienosti.

Linkkejä Tiina-kirjojen bloggauksiin.

20.7.2017 Tiinalla on hyvä sydän oli Suomi 101-kirjaa käsittelyssä. Kirjailija Kirsti Manninen minusta vihjasi, että Tiina on ikään kuin (pikku) Lotta -perinteen jatkaja. Ehkä näin, mutta sen positiivisessa mielessä. Tiina on reipas!

Saima Harmaja: Huhtikuu

Saima Harmaja (1913-1937) on yksi Suomen tunnetuimpia runoilijoita. Saima Harmajasta on omat sivut täällä.

Hänen teoksensa löytyvät Project Runebergistä täällä.

Harmaja oli tunnettu tuskan kuvaajana Huhtikuu -runoteoksen runossa Sairas on neljä eri aikaan kirjoitettua säkeistöä, laitan  vain ensimmäisen ja toisen, joka on kirjoitettu ajallisesti ensin.

Sairas
I
    Pienet ja kärsivät tähdet
    katsovat kaupunkiin.
    Olen niin väsynyt tänään
    tuskiini hiljaisiin.

    Kerran, kauan sitten
    palavaa unta näin.
    Taivaalla hulmusi tähdet
    ylleni syöksähtäin.

    Siitä on liian kauan.
    -- Nyt minä rukoilen
    vain, että tänään saisin
    nukkua vähäsen.

               27.11.1931
II

    Vain eläimet valittavat,
    minä en saa valittaa.
    On pimeä, pimeä maa.
    Ja kuolema hiipii ympäri
    ja saalistaa.
    Minä olen ihminen. Rinnassa hirveä nyyhkytys
    kuuntelen, kuuntelen kulkua kahisevaa.
    Minä olen ihminen. Kuulkoon Jumala sydämeni huudon,
    kuolema, hiipivä kuolema ei sitä kuulla saa.

                               14.3.1931

Taottu sydän on kokoelman loppuosan runoja.

Taottu sydän

    Tuskan ahjossa kerran suli
    sydämeni kova ja hiljainen.
    Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
    ja itse kuolema takoi sen.

    Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
    lyö, iske! Enää en murtua voi.
    Minun sydämeni helisee moukarin alla,
    mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

                           21.11.I931

Saima Harmaja vaikka nukkui nuorena pois, on siis yksi johtavista suomalaisista runoilijoista.

(Tämän bloggauksen linkeistä pääset tutustumaan itse Saima Harmajan runoihin, se on tämän bloggauksen tarkoitus 8.5 on hänen syntymäpäivänsä, olen itse blogannut Saima Harmajasta ja runoteoksesta Hunnutettu TÄÄLLÄ.).

V.A. Koskenniemi kuvaa Saima Harmajaa: "Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen  sekä … näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä …"

Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset

Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset, 1960. Näytelmä, Gummerus, 102 sivua.

Viimeiset kiusaukset -näytelmä tapahtuu Paavo Ruotsalaisen kuolinvuoteella 1852. Näytelmän kantaesitys oli 3.12.1959 Tampereen Työväen Teatterissa. Veikko Sinisalo esitti Paavo Ruotsalaista,

Riitta Ollikainen on Paavon ensimmäinen vaimo, ja häntä esitti Elna Hellman, Juhanaa heidän tapettua poikaansa esittää Stig Fransman, Rauni Ikäheimo esitti Paavon toista vaimoa Anna Loviisa Savolaista, seppä Jaakko Högmanin osan näutteli Ahti Kuoppala.

Näytelmä tapahtuu Nilsiän Aholansaaressa 27.1.1852

Näytelmän keskushenkilö on Paavo Ruotsalainen (1777 - 1852). Paavo Ruotsalainen oli herännäisliikeen (herännäisyyden) keskushenkilö.

Näytelmä valottaa Paavo Ruotsalaisen elämää ja valintoja, ja perhe-elämän solmukohtia, näytelmä sisältää neljätoista kohtausta.

Alkuun valottuu Anna Loviisan asema, hän hoiti sairasta Riittaa, ja avioitua pian Riitan kuoleman jälkeen Paavon kanssa. Anna Loviisa on lapseton, joten hänelle tulee lähtö, Riitta tulee maagisesti mukaan näytelmään. Ilmenee, että hän on synnyttänyt Paavolle seitsemän lasta, nettilähteistä katsoin, että Paavolla olisi ollut poika ja seitsemän tytärtä, joista yksi olisi kuollut nuorena, joten olisikohan kuoro nyt väärässä.

Kahden henkilön dialogin täydentää kuorojen osuus, on kolmen miehen ja kolmen naisen kuoro.

Riitta-vaimo tapaa sepän, joka antoi Paavolle ohjeen "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki Kristuksen sisäinen tunteminen". Seppä on muutenkin opillisesti keskeinen, hän on antanut Paavolle "Hunajan pisara" -kirjan. Luultavasti annettu kirja on Thomas Wilcoxin Kalliit hunajan pisarat, suomennettu 1779.

Paavolla on näytelmässä kiusauksia ja hankaluuksia, hän tietää, että "Taivaan puomille on mentävä yksin". Yksi kiusaus on omat ylpeät ajatukset.

Riitta kertoo sepälle, että hän on ollut Paavon matkojen vuoksi paljon lasten kanssa yksin, ja Paavonkin lähtemistä on ollut riitaa. Paavokin kokee, että vaikeaa on, ja Juhanan tapon jälkeen, hän toteaa, että hän on "lyöty rautaruoskalla".

Kalajoen käräjillä Paavoa myös koetellaan. Itse asiassa näytelmän juonesta saa hyvän käsityksen Wikipedian oopperan juonikuviosta, siinä on tosin kaksi näytöstä ja kohtaukset ovat rytmitetty toisella lailla.

Loppu kohtaa ja Paavo huutaa, että "Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä". Riittaa hoputtaa Paavoa Saareen, "muuten toivostasi tulee toivottomuutesi, uskostasi epäusko".

Paavo kohtaa vielä promootio, jota Paavo vierastaa, ja siellä soitetaan hänen virttään, jota Paavo aivan lopussa laulaa "Sinuhun turvaan Jumala".

Näytelmä oli hyvin uskonnollinen. Kuoroille on kirjoitettu paljon osia, ja muutkin vuorosanat on pystytty laulamaan, sen Joonas Kokkosen ooppera todistaa.

****

Joonas Kokkonen (1921 - 1996) on tehnyt tämän pohjalta oopperan, jonka kantaesitys oli 1975. Lauri Kokkonen (1918 - 1965) oli näytelmäkirjailija ja professori. Joonas ja Lauri olivat pikkuserkuksia.

Katso pohjoista taivasta runoja Suomesta

Katso pohjoista taivasta, runoja Suomesta, toimittanut Jenni Haukio, Otava 2017, sivumäärä 463.

Otava on julkaissut runoilija Jenni Haukion toimittaman  teoksen täynnä suomalaisia runoja.

Kansikuvassa on yksi Suomen kansallismaisema, eli Koli, ja maalaus on Eero Järnefeltin.

Teoksen aloittaa runsaan neljän sivun mittainen Jenni Haukion saate, jossa hän avaa haaveestaan koota Suomen satavuotisjuhlavuodeksi suomalainen runouden antologia.

Runoteoksessa on 367 runoa, eri runoilijoita on 160.

Vastaavia kirjoja  kerätty ennenkin, itse olen blogannut Gummeruksen upeasta Suuresta Runokirjasta, joka on jo vuodelta 1981, joten uuteen kirjaan oli kysyntää. Tämän tyyppisessä teoksessa ei siis ole mitään uutta, mutta päivitys oli tarpeen, ja jos haluaa lukea suomalaisia runoja, tässä hyvä teos ja lopussa on uudempaa runoilijakaartia, ja uudenlaista runoutta.

Itse olen harrastanut runojen lukemista ja oikeastaan sisällössä ei ollut minulle mitään uutta tai yllättävää  laitan linkkejä bloggauksiini, runonurkasta on monista runoilijoista bloggaukset.

Runokirjan kuvituksena on maalauksia, jotka ovat upeita, ja samoin runot itse.

Ensimmäinen osan nimi on Maa Kunnasten ja laaksoen, joka viittaa ensimmäiseen runoon Suomenmaan alkuun, Aleksis Kivi on siis äänessä, Salomaasta hehkuttaa Paavo Cajander, Jaakko Juteini runoilee Laulu Suomessa: "Arvon mekin ansaitsemme/Suomen maassa suuressa.

Sitten ääneen pääsee J.H Erkko "Olet maamme armahin Suomenmaa", sitten tulee Paavo Cajanderin suomennos J.L Runebergin Maamme -runosta,

Eino Leinolta on useita runoja, tutuin ihmisille lienee Laulu Onnesta tai Hyvä on hiihtäjän hiihdellä tai ehkä tunnetuin on sittenkin Veskun laulama  Lapin kesä,

Ilmari Kiannolta on Nälkämaan laulu.

Ensimmäistä osaa koristavat myös Valter Juvan runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, myös V.A Koskenniemeltä on runoja ja on lopulta kolmannessa osassa se tuttu runo Koulutie.

Kakkososassa on muuten Heikki Nurmion Jääkärin marssi, ja Katri Valan Kukkiva maa.

Runot on jaettu kahteentoista osaan, ja muutamia muita runoilijoita ovat: L. Onerva, Aila Meriluoto, Aale Tynni, Lasse Heikkilä,  Kaarlo Sarkia, Eeva-Liisa Manner, Uuno Kailas, Aaro Hellaakoski,   Saima Harmaja,  Helvi Hämäläinen, Eeva Kilpi, Hannu Kankaanpää, Paavo Haavikko,  Kirsi Kunnas, Mirkka Rekola, Arto Melleri, Tuomas Anhava sekä Tommy Tabermann.

Sekä uudempaa polvea eli Henriikka Tavi, Lappi Arto,   Joni Pyysalo, Tomi Kontio, Tapani Kinnunen, Mikko Rimminen, Kari Levola, Johanna Venho, Heli Laaksonen, ja  Pauliina Haasjoki,

Hakemistoja on useita. Aakkosellinen hakemisto on luokiteltu sukunimen mukaan aakkosissa, mutta nimet ovat muotoa: Etunimi Sukunimi, mikä on minusta hyvin hakemisen kannalta hankalaa ja outoa. (Risto Ahti, Claes Andersson, Tuomas Anhava, Kari Aronpuro, Paavo Cajander, Bo Carpelan, Elmer Diktonius, J.H. Erkko,  ....).

Sivujen 320 ja 321 välissä on valokuva Marcus Collinin maalauksesta Puutavaran kuljetus (1934), siinä kaksi hevosta vetää puutavararekeä, mutta myös kaksi ihmistä työntää rekeä. Viereisellä sivulla on Eeva Kilven loistava runo, missä rukoillaan eläinten puolesta. Minusta puutavarareen kulkua avittaa kaksi hevosta ja kaksi ihmistä, kaksi ihmistä kävelevät reen vieressä ohjaten hevosia. Minusta sekä hevoset, että ihmiset ovat työssä. Minusta kuvien linkitys runoihin ei tässä toimi. Alla Eeva Kilven  runon päätös: "Avaa häkkien ovet, katko kalterit/ käännä kasvosi eläinten puoleen, / tottele runoilijoita "

Ihmettelin myös sitä, että ruotsinkielisiä runoilijoita oli käännetty turhaan suomeksi, minusta Bo Carpelan, Tua Forström, Edith Södergran sekä Märta Tikkanen ansaitsevat tulla kirjaan ihan ruotsiksi. Suomi on kaksikielinen tasavalta, Suomesta on tullut ja tulee runoja ruotsiksi. Minusta Maamme -runon kääntäminen oli kylläkin perusteltua, mutta senkin olisi voinut painaa myös ruotsiksi. No samalaista on kyllä ollut aiemminkin, eräissä 'itsenäisyysjuhlissa' 6.12.2013 luettiin Muumipappa ja meri -kirjaa yllättäen suomeksi.

Eeva Kilpi: Animalia

Eeva Kilpi: Animalia, runokokoelma WSOY, 1987.

Eeva Kilven runokokoelma Animalia on yksi  101:sta Suomen juhlavuoden kirjasta Kirjojen Suomesta.

Runoteoksessa on useita osia, mutta viides osa on nimeltään Animalia ja se käsittelee eläinkokeita, ja eläinten oikeuksia.

Osa alkaa toteamuksella, että "Jokainen eläin on subjekti" ja Kilpi kyseenalaistaa eläinkokeiden välttämättömyyden ja tykittää myöhemmin

"Ei saa arvostella eläinkokeitten tekijöitä.
Heillä on tunteet.
He kaipaavat vapautta ja raitista ilmaa ....

Lukija tietenkin oivaltaa, että sitä myös eläinkokeiden subjektit kaipaavat, vapautta ja raitista ilmaa.

Jonakin päivänä kaikki muuttuu sinun 
  silmissäsi
Myös keittokirja

Kasvissyönti on tosiaan hyve.

Runoteoksen kuudennen osan nimiruno Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin alkaa:

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Asiasta kiinnostuneet, kannattaa ladata kirja juhlavuoden aikana lainaksi itselleen ja tutustua tematiikkaaan. Enemmittä paljastuksitta suosittelen lämpimästi tätä, on hyvä runoteos.
****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.
Eeva Kilven Talvisodan aika aika bloggaus on TÄÄLLÄ
Eeva Kilven Välirauha ikävöinnin aika bloggaus on TÄÄLLÄ.
Eeva Kilven Jatkosodan ajan bloggaus on TÄÄLLÄ

Ajatelmia 2

Mad Freak on kirjoittanut 132 sivua ajatelmia. Kirjaa on myynnissä ainakin Adlibriksessa ja bod.fi-palvelussa.

Minusta kirjan ajatelmat ovat tutun kuuloisia, ymmärrettäviä, ja hyvällä tavalla tavallisia, eli mad freak ei minusta kuvaa sisältöä.

Oivallus on  se, että kaikella on pitkät juuret (ja joillain on pitkät piuhat)

Älä jaksa pilata iltaa jo aamusta

 Oivallus on tämäkin "Ärrävika ei näy tekstiviesteissä", tämä on tekstareiden ja netin vahvuus, eli puhevika ei haittaa, toisaalta se on myös heikkous, kun joskus vielä nähdään F2F.

Kuolemasta ja kuolemisesta on paljon ajatelmia "Kun aikani on tullut, aikani on ohi". Näin se on kiteytettynä.

Olen katsonut kaikki bondit, ja kuten tiedämme sohvalla löhöily lihottaa ja kun tämän yhdistää "Läskit ja timantit ovat ikuisia".

Nikolai Gogol: Reviisori

Nikolai Gogol: Reviisori, Huvinäytelmä viidessä näytöksessä, 1836, suomentanut August Hjelt, 1882.

Nikolai Gogol (1809 - 1852 ) oli venäläinen kirjailija, joka oli myös alempana mainitun Puškinin ystävä. Gogolilta olen blogannut Nevan valtakadun täällä.

Reviisori -näytelmän aluksi Kaupungin johtaja Anton Antonovitsch Skvosnik-Dmuchanovskij ilmoittaa pikku kaupungin kermalle :
"Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pian reviisori".

Johtaja on saanut tietää asiasta kirjeitse, reviisori tulee inkognito eli nimettömänä. Piirituomari, Sairaalan esimies ja Poliisipäällikkö tajuavat, että nyt on tukalat paikat, pitää tehdä nopeita ratkaisuja, ja saada asiat näyttämään hyviltä.

Kaupungin johtaja ehdottaa Postimestarille. "Voisitte niitä varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne avoiminakin lähetetään".

Postimestari kyllä ymmärtää: "Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt… On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ettei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia… niissä on kaikenlaisia kohtia… Ja niin opettavaisia,..."

Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov, joka esitellään näytelmän alussa virkamiehenä Pietarista, on kirppuisessa hotellihuoneessaan rahattomana ja nälkäisenä. Ossip, hänen palvelijansa on myös nälissään ja neuvoton. Hlestakoville koittaa kissan päivät, häntä luullaan reviisoriksi eli tarkastajaksi. Kaupunginjohtaja lainaa hänelle rahaa ja antaakin, ottaa hänet luokseen asumaan. Sairaalasta on potilaat kotiutettu ....

Hlestakovin mieliala ja itseluottamus kasvavat. Kaupungin johtajan vaimo Anna Andrejevna sekä tytär Maria Antonovna tälläytyvät uusiin vaatteisiin. Hlestakov myötäilee vaimon puhetta, ja kehuu tuntevansa Pushkininkin (1799 - 1837) ja väittää korjailevansa muiden runoja. Aleksandr Sergejevitš Puškin, muuten kuoli jo tammikuussa 1837.

Hlestakov on 23-vuotias sopusuhtainen mies, ja kaupunginjohtajan vaimon ja tyttären mieleen ...
Piirituomarillakin on huono omatunto, ja Hlestakov saa häneltäkin rahaa "lainaksi" ja samoin koulujen tarkastajalta..... Kauppamiehet tulevat valittamaan kaupunginjohtajasta, ja antavat rahaa "lainaksi, kuten Hlestakov sanoo.

Hlestakov liehakoi äitiä ja tytärtä, ja pyytää Marian kättä ja pääsee ainakin suutelon tasolle, mutta lupaa piipahtaa rikkaan enonsa luona lainavaunuilla tietenkin. Onnentoivotuksia sataa kaupunginjohtajalle, kunnes postimestari saapuu paikalle. Hänen auki höyryttämänsä kirje paljasti Hlestakovin olevan huijari, ja hän kertoo suorasukaisesta kaupunkilaisten olevan narreja  ...

Draama olisi voinut kääntyä Hlestakoville epäedulliseksi, mutta hän on jo häipynyt rahat mukanaan hevosvaljakolla ...

Kaupungin kerma tajuaa lopulta olleensa narreja, ja tietävät hänen heitä kirjeissään irvailleen. Lopussa etsitään syntipukkia kaikelle.

Sairashuoneen talousmies: Niin, kyllä se teistä alkunsa sai!
Koulujen tarkastaja.: Aivan oikein, teistä se lähti! Ravintolasta te juoksitte kuin hullut, huutaen: jo saapui, jo saapui! "Ja ottaa kaikki velaksi!" Kyllä hyvänkin löysitte!
Kaupunginjohtaja: Juuri te, kaupungin porokellot, te kirotut valehtelijat!
Postimestari: Lempo vieköön teidät reviisorinenne ja juttuinenne!
Kaupunginjohtaja: Päivät päästänsä juoksette kylää kielimässä, ja täytätte lähimäistenne korvat valheella! Te päättömät harakat!

Reviisori -näytelmä on sangen valloittava ja  hyvin ajankohtainen, ihmiset ovat hyväuskoisia, ja herkkiä omille virheilleen, joita haluavat peittää. Tarkastajiin ei suhtauduta avoimesti. Näytelmässä on monia univeraaleja psykologisia huomioita. Miehet ovat tarkkoja liiketoimistaan, ja tyrkkivät syitä muihin. Naiset tyrkkivät itseään vieraan syliin.

Yle-arkistossa on suomalainen filmi Reviisorista, joka kestää yli kaksi tuntia, pääosissa Hlestakovina Vesa Mäkelä ja kaupunginjohtajana Leo Jokela. "Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino", on tiettävästi Gogolin sanoma, mutta tässä käännöksessä ei kyseistä viisautta ei ollut.