Mika Kivelä: Haudattu

Mika Kivelä: Haudattu.

Mika Kivelän Haudattu on 2010 ilmestynyt Kivelän kahdeksas runokirja. Se alkaa runolla Sinusta.
Sinusta minun ei pitäisi juoda punaviiniä aamuisin ... Kannella seitsemän runossa: Nautimme punaviiniä hanasta. Muuten juodaan pääosin bissee, olutta ja kahvia sekä poltetaan norttia.

Kivelä on hakannut teokseensa 43 runoa 63 sivulle.
Olen tutustunut Kivelän teoksiin hieman päinvastaisessa järjestyksessä.
DumDumiin täällä
Räkäkännirakkauteen täällä ja täällä

Lukemalla nämä runoteokset olen tutustunut Kivelän runojen maailmaan lähiöihin, kuppiloihin, juottoloihin, lapsuuden maisemiin, pieniin iloihin ja suuriin kipuihin.

Se, että ihminen käy vähintään vuosittain ruotsinlaivalla, urheilukilpailuissa, konsertissa, kirppareilla, huutokaupoissa, kuppiloissa, heseissä, mäkkäreissä ja etenkin lähiöiden ruuhkabusseissa ja maleksii iltaisin ja öisin kaduilla antaa elämään enemmän perspektiiviä kuin ajamalla omalla autolla.joka päivä töihin klo 8 ja palaamalla töistä katsomaan tv:tä omaan kotiin klo 16.

Runoteoksessa on löydetty kiinnostava miljöö, asunto-osakeyhtiön yhtiökokous (tosin maininnan tasolla). Yhtiökokouksessa kylvetään monia riidansiemeniä vuosikymmeniksi se on monesti räjähdysvaarallinen tila. Vuokra-asumisessakin on omat siunauksensa, mutta siellä ei onneksi nokitella yhtiökokouksissa.

Turun seudulta mainitaan mainitaan Naantalin kesä, Kyrö, Kustavi ja Volter Kilven päivät  Hannikaisen baari (nykyisin Hannikaisen  olutravintola), poliisilaitos, TYKS, Haritun bussi, Tarjoustalo (nykyisin Tokmanni, on minusta aidompi kuin fiinimpi Stockmann), Lausteen metsikkö, Kupittaan Cittarin kassajono ja Pernon telakan metsikkö, Panimoravintola koulun piha (Koulu?) ja Kupittaan paviljonki.

Oivalluksia ja huomioita. 
Oma oivallukseni jäi sen huomion tasolle, että Kansallinen kirjakauppa myy tätä kahteen euroon, Kivelän sivun uutinen, jossa linkki täällä.

Runoudella menee hyvin -runossa Kivelä juuri mainitsee, että Viimeisin kirjani on myynnissä / Huutonetissä hintaan kaksi euroa, runossa on monta säkeistöä ja on minusta sisällöltään ja muutenkin hyvä, paljon täytetään apurahahakemuksia, enemmän tulee laskuja ja bumerangeina apuraha-anomukset (en tiedä tuleeko edes kielteistä päätöstä tiedoksi),

Runo päättyy
Esiinnyin eilen runoillassa
Kupittaan paviljongissa
Paikalla oli kaksi kuulijaa.
Pariskunta, joka totesi minulle
esityksen jälkeen
runoudella pyyhkivän hyvin,
koska 
Heli Laaksonen myy miljoonia.

Tämä bloggaus antaa  Haudatusta vinon kuvan, runoissa nyrkkirauta laulaa pitkin leukaperää. Puhutaan mustelmista verinaarmuista/likaisista kaakeleista/oksennuksesta pöntön reunalla. Suu on täynnä soraa ja sepeliä

Bostikkia -runossa Kivelä toteaa, että Tänään vasen on lakkautettu / poliisi on palveluammatti ja porvari on työläisen paras ystävä. Vanhan puujalkavitsinkin mukaan poliisi pamputtaa vasemmalla, koska asiakas on aina oikeassa. 

Haudattu on Kivelän kahdeksas runoteos.

Tiivistys: Roiskeita lähiöistä.

Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina

Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina, alkuteos Århudradets kärlekssaga 1978, suomentaja Eila Pennanen, 201 Tammi. Sivumäärä 173 sivua. (Kannen kuvaa olen rajannut,  sillä kyse on piirroksesta, johon ei ole kuvattu vaatteita).

Lainasin kirjan kirjastosta, ensin harmittelin, etten tajunnut alkuteoksen olevan ruotsinkielisen. Kun olin lukenut teosta jonkin aikaa, se ei enää harmittanut. Teemana on alkoholismi ja runot käsittelevät alkoholistin vaimona olemista. Teos on runoteokseen muotoon kirjoitettu väkevä kannanotto. Mitään loppusointuja tai edes rytmitystä en havainnut tykitystä sitäkin enemmän.

Kirjan toisessa osassa on hienoja rakkausrunoja. Vuosisadan rakkaustarinasta puhutaan toisen osan ensimmäisessä runossa, joka suomennettuna alkaa: "Minä rakastan sinua niin äärettömästi", toisessa osassa käsitellään yhteen muuttamista, lähekkäin olemista, mutta hiljalleen oman herkkyyden kätkemisestä, toisen työn halveksimisesta ja epäilyksistä, että en enää rakasta sinua.

Rakkaus kuitenkin asettuu teoksessa erilaiseen raamiin, sillä ensimmäinen osa käsittelee alkoholismia ja miten raadollista se on ja vaimon asemaa alkoholistimiehen parina. Teos varsin kaukauna romanttisesta rakkaudesta. Näin kertoen kaikki tuntuu lattealta, mutta teos on todella lukemisen arvoinen, jo pelkästään ilmiöiden avaajana, itse en onneksi ole asunut enkä asu alkoholistiperheessä tämä on silmät avaava teos.

Teos alkaa:

Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän , huimaavan 
hyvältä
...
Sitten tulee kysymys
Miksi et lähde?
...
Jos tämä juomakausi ei ole 
viimeinen 
minä lähden

Lainaukset on siis ensimmäisestä runosta, ja kuitenkaan nainen ei lähde, vaikka myöhemmissä runoissa on viskilasia kädessä, kättä nyrkissä, ja lyönnissä. Mieli on nöyryytetty ja kieli on vaiennettu.

Teos vertaa ryyppykausia matalapaineen tulemiseen ja märät kaudet ovat sateita, runoissa käydään läpi lasten pätemistä ja hätää. Uhkailuja itseä kohtaan, alkoholistin hajuja, vatsahappojen löyhkää ja kaasujen katkua krapulassa.

Teoksessa todetaan, että alkuun olit häijy vain juovuksissa, mutta nyt jo selvin päin, eli miksi siis juoda. Se on hyvä kysymys,

Kolmannessa osassa laajennetaan ilmaisua aiempiin sukupolviin.

Teoksen luettuaan tajuaa myös naisen kamppailusta omasta identiteetistään. Elää omana itsenään vaikkapa tyttönimellään Cavonius.

Cavonius Märta
Alltid vänta och smärta

Tämä kirjoittamani motto on huono, mutta ilmentää teemaa.

Märta Cavonius on syntynyt wikipedian mukaan 1935.

Teos on väkevä, ja lukemisesta jää voimakkaita muistijälkiä. Vaikuttava!

Prätkähiiret Marsista

Prätkähiiret Marsista oli suosittu ja hieman "omituinen" piirrossarja, jota tehtiin ja näytettiin 1990-luvulla USA:ssa ja myös Suomessa.

Sarjan idea on seuraava:
Plutolaiset rohmuavat luonnonvaroja muilta planeetoilta. He ovat vallanneet Marsin, ja kolme prätkähiirtä Moto, Turbo ja Vinski pakenevat maahan ja asuvat Chicagossa areenan tulostaulussa. Santtu prätkämimmi on heidän ystävänsä. Minusta jollain tasolla kaikki hiiret ovat lätkässä Santtuun, jolla on prätkäkorjaamo. Hiirten herkkua ovat kotikalja ja hodarit.

Plutolainen Lalli Leipäjuusto (Limburger) hallitsee Chicagoa. Hän on naamioitunut ihmiseksi, plutolaiset näyttävät kaloilta ilman naamareitaan. Vastaavasti Detroitissa on myös plutolainen Teuvo Tahko.

Joka jaksossa Lalli Leipäjuustolla on uusi konna tai konnankoukku, jolla yrittää tuhota prätkähiiret ja anastaa luonnonvaroja Plutoon. Nuikki, Rasvanahka ja Mutantti ovat Leipäjuuston apureita. Yksi laite on "teleporttikaappi", josta tulee pahoja konnia, esimerkiksi Hevi Hemmo tuodaan paikalle.

Yläkuvan sarjakuva on Galoobin esite, jossa mainostetaan sarjaan liittyviä leluja.

Sarjan luoja on Rick Ungar

Tässä tarra-albumin kannessa löytyy logo

Tässä on tarra-hahmoja.

Tämän luulisi olevan kaukana runoista, ja onkin. En tiedä onko tai oliko sarja hyvä tai huono. Se oli kuitenkin erilainen sarja, jossa oli läpänheittoa ja sanaleikkejä ja adjektiiveihin panostettiin.

Jaksossa Ollako vai eikö olla (Rocketh and Rideth), Leipäjuusto yrittää varastaa Shakespearen näytelmien maat. Tässä seikkaillaan Shakespearen näytelmissä Myrsky, Julius Caesar, Hamlet, Richard III , Romeo ja Julia sekä Macbeth.

Tässä Prätkähiiret ovat taistelemassa Marsissa, joka oli niitä viimeisiä jaksoja

Sarja jatkui uudenlaisella formaatilla, katsoin joskus yhtä jaksoa en enempää.

Turkulaista räkäkännirakkautta

Menin väittämään täällä, että Mika Kivelän uutukaisessa runoteoksessa ole turkulaisuutta. Ja kuinka väärässä olinkaan. Luin kommentin jälkeen teoksen uudestaan ja ... jo nimirunossa Räkäkännirakkautta puhutaan Jokirannasta ja paikka mainitaan myöhemminkin. Turku OY mainitaan kertaalleen ja tarkoitettaneen Turun kaupunkia organisaationa, joka muuten siistii joenrantaa matkailuvaltiksi ja näin pistää puliukot siirtymään syrjemmälle syrjäytymään vaikkapa Topinojan kaatopaikalle, joka teoksessa myös mainitaan.

Ankea paikka on krematorio, joka Turustakin löytyy, mutta vain Turussa on TYKS, joka yrittää pitää ihmiset poissa krematoriosta. Saramäkeen runoteoksessa matkataan, se on turkulainen Kakolan vankilan seuraaja Ohikulkutien varressa, joka on lähellä Topinojaa.

Kousankuja on Varissuolla kuten Itäkeskuskin. Lausteen ja Varissuon välisestä rataosasta puhutaan. Lausteella on Raadinkatu, onko siellä Lassen divari, sitä en tiedä.

Teoksen taksikuskin asiakkaina ovat turkulaiset kirjailija Reijo Mäki ja jo edesmennyt runoilija Jarkko Laine. Turun yliopiston professori Esko Valtaoja mainitaan.

Mukava Kulmabaari Martinmäessä mainitaan. Makuuneja Turussa riittää, ja niitä runokirjassakin on.

Teoksessa mainittu Elli ja Gunnar  oli legendaarinen tanssiravintola Sibeliuksenkadulla, Valencia on minusta myös vanha turkulainen juottola ehkä Linnunratakin, Galaxy ainakin, muistaakseni itsekin kävin siellä kerran. Mikä paikka olisikaan miehen runoilulle oivempi ympäristö kuin yli kahden promillen humalassa avata kipeimmät ja kauneimmat muistot runon riimein räkälässä räkäkännissä.

Turkulaisuus sykkii siis Kivelän Räkäkännirakkauden sydämessä.

Turkulaisuus tosin ei ole aina valttia muualla Suomessa. Minusta Turku kuitenkin on runollinen kaupunki. Lauste ja Varissuo sykkivät samanlaista elämää kuin Vantaan Korso ja Koivukylä. Näistä jälkimmäisessä paikassa olen itsekin joskus asunut. Siellä jylhät betonitornit jököttävät radan varrella ja kätkevät tosielämää pikku bunkkereihinsa, mutta toisaalta isot metsäalueet tarjoavat temmellyskentän monenlaiselle inhimilliselle toiminnalle.

Ton ton tonnikala

Ton ton tonnikala

Haluamme tarjoilua
Mutta
Ei pähkinöitä, eikä kiiviä
ei liivatetta eikä hiivaa
se hermostuttaa diivaa

ei myöskään punaista lihaa,
ei siis sikaa ei nautaa
eikä persiljaa vaikka siinä on rautaa

ei rapuja  ei papuja  eikä herneitä
eikä mitään akanoita eikä leseitä

eikä sipulia eikä selleriä
ei pippuria eikä tilliä
ei silakkaa eikä silliä

ei suolaa eikä sokeriakaan
ei päärynää eikä omenaakaan
ei myöskään sitrushedelmiä

ei raakoja juureksia
ei punajuurta eikä raparperia
eikä edes parsakaalia
pitää aineenvaihduntaa näet vaalia

ruuan pitää olla myöskin
maidoton
laktoositon
gluteiiniton
jauhoton
vehnätön
kauraton
munaton

Tonnikalan pitää
olla
ruodoton
muodoton
hajuton
mauton
TON TON TONNIKALA!

*****
Loppuhuomautus
Olen itse tonton-syömäri
En syö paprikaa enkä punaista lihaa enkä sipuleita.
En syö vehnäjauhoa, en vehnästä leivottua, en viinereitä, en kakkuja enkä leivoksia
En syö myöskään keinomakeutusaineita.

Suosin ruokaa
joka on laktoositonta
gluteiinitonta tai ei sisällä vehnää eikä lisättyä gluteiinia.

Toisaalta jos menen tilaisuuksiin olen syömättä eli en vaadi omaa ruokaa, lisäksi pidän laktaasi-pillereitä mukana, syön tarvittaessa myös lihaa.

Jack London

Jack London (1876 – 1916)

Valittujen Palojen kuvassa olevan Jack Londonin kirjan Merisusi -esitteen mukaan Jack Londonin äiti Flora Wellman oli pianonsoiton opettaja ja järjesti spritistisiä istuntoja. Jackin isä oli kiertävä tähdistäennustaja William Chaney. Jackin äiti meni naimisiin leskeksi jääneen kauppias John Londonin kanssa, jolta Jack sai sukunimensä.

Perhe ei ollut varakas, mutta Jack luki kirjastossa tarinoita ja jäljensi Rudyard Kiplingin tekstejä. Hän kävi myös ”oppikoulua”, joka jäi kesken. Jack otti 17-vuotiaana pestin hylkeenpyyntikuunarille, joka suuntasi Japanin rannikolle. Tämä on pohjana myös Merisusi –romaaniin.

Hän lähti mielenosoitusmarssille Washingtoniin, mutta jatkoi koulunsa loppuun ja pääsi yliopistoon, joka jäi kesken. Jack lähti Klondikeen kultaryntäyksen mukana.

Jack alkoi kirjoitella tarinoita moniin lehtiin ja alkoi tienata hyvin. Hän oli ahkera kirjoittaja, ja hänen piti kirjoittaa vähintään 1000 sanaa päivässä, useimpina päivinä enemmän.

Sudenpoika ilmestyi vuonna 1900, Erämaan kutsu 1903 ja Merisusi vuonna 1904.

Jack London avioitui ensin Bessie Maddenin kanssa ja myöhemmin avioliiton kariuduttua Charmian Kittredgen kanssa. Jack London sairastui maailmanympärimatkalla, ja söi arsenikkipitoisia lääkkeitä, tämä johti kierteeseen, joka johti Londonin ennenaikaiseen kuolemaan.

Jack London alkoi rakentaa Sudenpesä -nimistä rakennusta, se paloi ennen kuin se valmistui.

Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia ja 191 novellia, ja lienee tai on ainakin ollut USA:n käännetyin kirjailija.

Lähteet:

Wikipedia (su) Jack London

www.jacklondon.com

wikipedia (en)

Valitut Palat -lehdykkä (yläkuvassa, nelisivuinen)
Meri-susi -bloggaus

Shakespearen Macbethissa rouva herraans' yllyttää ilkityöhön

Agatha Christien Kurpitsajuhlassa (wsoy 1970  suomentanut Anna-Liisa Laine, sivu ss 219-220/ 227) viitataan lady Macbethiin seuraavasti "Olen aina miettinyt millainen nainen lady Macbeth oikeastaan oli. ... Hän oli kaunis nainen - tarmokas ja etevä - synnynnäinen johtaja - yllättävän hyvä näyttelijä".

Niin millainen nainen lady Macbeth on tai oli? Sitä varten oli pakko lukea koko näytelmä. Myös Christien Kissa kyyhkyslakassa viitataan lady Macbethiin.

*****
Shakespearen Macbeth on lyhyt näytelmä.
Macbeth palaa taistelutantereelta voitokkaana, ja Banquon kanssa kuulevat noitien ennustuksen, että Macbeth kruunataan kuninkaaksi ja niin ikään Banquon jälkeläinen.

Ennustukset toteuttavat itsensä.

Macbeth päästää ilmat vanhasta kuninkaasta.

Lady Macbeth yllyttää siippaansa murhatalkoisiin ja nukuttaa vartijat.

Shakespeare: Macbeth, Kajanderin suomennos 1885:

Lady Macbeth:
Omissa silmissäsi pelkur' olla
Ja sanoa kuin kissa tarinassa:
"Tekisin, jos vaan uskaltaisin."
Macbeth:
Vaiti!
Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen;
Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies.
Lady Macbeth:
Mik' elukka sun pani aikees mulle
Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit,
Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit
Enempää olla, kuin mit' olit, oisit
Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin,
... jonkin aikaa myöhemmin ....
Lady Macbeth:
Mi heidät juovutti, mun rohkaisi;
Mi heidät sammutti, mun tulistutti. —

Macbeth salaa tekonsa ja syy vieritetään muualle. Murhatalkoot jatkuvat ja Banquo ja hänen poikansa ovat seuraavaksi vuorossa. Jälkikasvu pääsee pakenemaan murhamiehiä. Mutta murhatalkoot vielä jatkuvat, Macduff säästyy, mutta perhe ei.

Viidennessä näytöksessä koittaa lady Macbethin loppu. Hän kuivapesee käsiään tuntitolkulla, kädet haisevat kuitenkin vereltä. Mitään ulkopuolista kuoleman aiheuttajaa ei ole. Akka sekoaa.

Macbeth saa tietoonsa ladyn kuoleman, ja Kajanderin mukaan

Seyton:
Kuningatar on kuollut, hyvä herra.

Macbeth:
Hän olis saanut toiste kuolla; aikaa
Kyll' olis ollut sille sanomalle. —
Huomenna, huomenna ja huomenna!
Näin päivä päivält' aika vitkaan mataa
Elämän kirjan viime tavuun asti.
Jokainen eilispäivä synkkään hautaan
On narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus!
Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla. —
(Sanantuoja tulee.)
Sa kieltäs tulet pieksemään; no, joutuun!

Macbethin vastainen liittouma voittaa ja näytelmän lopussa Macduff kantaa Macbethin päätä.

****

Agatha Christie (1890-1976)  käyttää siis varsin voimakkaita vertauksia, lady Macbethin lisäksi hän viittaa monesti Yagoon, joka esiintyy Shakespearen Othellossa.

Christien dekkarien lukija saa päätellä ovatko henkilöt todella niin pahoja kuin esikuvansa.